Harrastuksena luova kirjoittaminen
Kun mainosduunarin päivä on pulkassa, miten rentoutua? Tietysti kirjoittamalla! Copywriterin päivätyön lisäksi harrastan lasten- ja nuortenkirjojen kirjoittamista. Viimeisin niistä, Metalliveljet (Otava) ylsi vuoden 2009 Finlandia Junior -palkintoehdokkaaksi. Kirja kertoo siitä, mikä elämässä on arvokasta: hevimetalli, kissat ja ystävyys. Kirjoittaminen on mukava harrastus. Kirjoitan lähinnä öisin, kun 3- ja 6-vuotiaat tyttäret ovat menneet nukkumaan. Uutta romaania työstäessäni pyrin nakuttamaan pari liuskaa joka päivä. Tällöin romaanin ensimmäinen versio on valmis noin 3-4 kuukaudessa. Alussa käytän 16 pisteen fonttia, jolloin sivuja tuntuu valmistuvan nopeasti. Kun sivuja on 150, fontin voi vaihtaa pienemmäksi, sillä tarina on yleensä jo hyvässä vauhdissa.
Aiheet saattavat löytyä mistä tahansa. Kuuntelin kerran kun mummo jutteli junassa toiselle liukkaista “itsemurhasaappaistaan”. Sain siitä ajatuksen nuorten kauhunovelliin Itsemurhasaappaat, jossa kirpputorilta löytyneet saappaat ottavat päähenkilön hallintaansa kohtalokkain seurauksin.
Lapsille ja nuorille kirjoittaessa pysyy itsekin nuorena. Lukijakirjeet ja keskustelut esimerkiksi kouluvierailuilla auttavat tietämään mikä on viileetä. Kapina on teema, jota jo 60-luvun nuoret rakastivat. Siis 1360-luvun nuoret.
Minulta on joskus kysytty pitääkö lasten- tai nuortenkirjassa olla onnellinen loppu. Ei tarvitse, mutta toivoa pitää olla. Siteeraan Hannu Mäkelää: “Jos emme kykene antamaan toivoa lapsillemme, mihin meistä on?”
Antti Halme, Copywriter
http://www.otava.fi/kirjailijat/kotimaiset/a-i/halme_antti/fi_FI/halme_antti/
Kommentoi tätä kirjoitusta
